Susannan Sveitsi päiväkirjat

Siitä on TODELLA monta vuotta kun viimeksi ollaan mieheni kanssa asuttu kunnolla yhdessä, ja eletty oikeaa yhteistä arkea. Ja aika monet näistä menneistä vuosista ollaan odotettu ja puhuttu, miten sitten joskus vihdoinkin saadaan taas elää ja olla päivittäin yhdessä. Hirvittävän romanttinen ja täysin ymmärrettäväkin toive, varsinkin kun yhtälöön kuuluu myös pieni poika, joka on oppinut kasvaessaan ikävöimään isäänsä yhä enemmän. Ystävät ja läheisetkin ovat olleet niin onnellisia siitä, että saadaan vihdoinkin olla ihka oikea perhe! Ensinnäkin, vastustan vähän ajatusta siitä, ettei muka voi olla "oikea perhe" jos ei asu yhdessä 24/7/365 ( ja kyllä, piti tarkistaa kuinka monta päivää vuodessa on😁). Tänä päivänä perheitä on jo kymmeniä erilaisia, eikä toisen työn takia osan ajasta erillään asuvat perheet taida enää olla kovin suuri poikkeus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Onhan se ajatus täydellisestä ydinperheestä kaunis ja ainakin mulle naisena tavoiteltava asia, ja jos sitä e

Koronahan ei ole enää mikään uusi asia, mutta Suomi ja Sveitsi hoitavat tämän saman asian todella eri tavoin. Keväällä kohdatessani pandemian ensimmäisen aallon Suomessa, ihmettelin miksi monet kokivat erinäisten paikkojen sulkeutumisen, tapaamisrajoitukset ja maskisuositukset niin kovin raskaasti. Omaa arkeani nämä suositukset eivät juuri muuttaneet, ehkä sen takia, että en muutenkaan ole mikään sosiaalinen perhonen, joka viihtyy kaikenlaisissa kissanristiäisissä. Lisäksi työni jatkui täysin normaalisti, mitä nyt työpaikalle tuli erilaisia uusia turvaohjeistuksia, mutta sinne töihin oli kuitenkin mentävä niin kuin ennenkin. Samalla lapsi palasi hoitoon ja tiettyjen varotoimien jälkeen kävimme tavanomaisesti mummuloissa ja muutamilla ystävillä kylässä. Suomessa meille oli muokkautunut pieni toimiva kupla, jossa elämä jatkui pelottavan normaalisti pandemiasta huolimatta. En ollut kovin paljoa kärryillä Sveitsin koronatilanteesta tai sen tavasta hoitaa sitä, kun muutimme tänne. Mieheltä

  Matkalla uuteen. Päätimme jo reilu vuosi sitten, että koko perheemme muuttaa mieheni uuden työn perässä Sveitsiin. Päätös oli helppo, kun mietti niitä hyviä puolia, joita muutto uuteen maahan meidän perheellemme tulisi tarjoamaan. Miehen säännöllinen ma-pe toimistotyö viikonloppuvapaineen toimi melkoisena houkutuksena tähän suureen muutokseen.  Monien elettyjen reissuvuosien jälkeen meidän perheen isiäkin näkisi enemmän kuin viikon verran neljän kuukauden välein. Lisäksi saisin itse aikaa miettiä mitä ammatilliselta tulevaisuudelta haluaisin, kun joutuisin luopumaan ainakin hetkellisesti hoitajan urastani. Sveitsissä eivät meinaa ota maahanmuuttaja ummikkoa vaihtamaan edes vanhusten vaippoja, pitää osata paikallinen kieli. Tämä breikki tulisi muutoinkin oikein sopivaan aikaan, sillä olenkin viimeiset vuodet kokenut ettei minulla ole hoitoalalle enää annettavaa.  Ja sanomattakin piti olla selvää, että ulkomailla vietetyt vuodet olisivat hieno mahdollisuus tutkiskella kaikkea mitä Svei